sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Onneksi huomenna on maanantai

Torstaina sitä huomaa huokaisevansa, että onneksi huomenna on perjantai: viikonloppuna kenenkään ei tarvitse herätä aikaisin ja koko porukka saa huilata rauhassa. Mutta jotenkin kummasti sunnuntaina taas toivoo, että tulisipa se maanantai jo: uusi alkava viikko tuo tullessaan kaikenlaista, etenkin rauhan ja järjestyksen. :D

Mennyt viikko hujahti taas ihan supernopeasti. Tosin kyllä siihen mahtuikin vaikka ja mitä, mm. parit vaatekutsut, paljon ystäviä, naurua, itkua, hermonriekaleita - ja yksi lievä aivotärähdys. Meillä kun olosuhteisiin nähden tapahtuu harvoin oikeastaan yhtään mitään, niin yksi pieni onnettomuus saa pasmat ihan totaalisen sekaisin. No, siitäkin selvittiin. 

Hilla on pistänyt nyt selkeästi astetta isomman vaihteen päälle maailman tutkimisen suhteen: paikallaan häntä ei saa pysymään oikeastaan missään muualla kuin syöttötuolissa, sillä lattialla istuallaankin hän työntää itseään jaloilla taaksepäin. Hänen lempparipaikkansa on ehdottomasti ruokapöydän alunen, sieltä kun löytää sekä itseltä että muilta pudonneita herkkuja. Isommat lapset ovat onneksi hyvin perillä siitä, että Hilla ei saa laittaa suuhun mitä tahansa, vaan jopa Liina roudaa pieniä legoja ja hamahelmiä minulle kun on nähnyt Hillan niitä lähestyvän. Menoa ja meininkiä siis riittää, mutta onneksi sitä ehtii edes näin iltasella istahtaa hetkeksi ja huokaista.


Seuraavassa kuvassa pötköttelee Touko, joka aamuna eräänä heräsi, mutta torkahti vielä uudelleen (meidän lasten erikoistaito). Rauhalliset aamut - ai että. Maanantai, olet niin tervetullut! Mukavaa alkavaa viikkoa! :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti