tiistai 29. elokuuta 2017

Uudenlainen arki

Muutama päivä sitten minun isäni eli lasten pappa pyörähti pikaisesti meillä. Oli ruoka-aika. Hän istui ruokapöydän ääreen, tuumasi muutaman asian ja hetken hiljaisuuden jälkeen ihmetteli, että mitenkäs täällä on näin rauhallista. Niin, rauhallista ja hiljaista. Minä, Touko ja Liina olimme juuri syömässä. Hilla oli päiväunilla ulkona vaunuissa. Olin kattanut pöydän kolmelle. VAIN kolmelle.

Se on äärimmäisen outoa. Meillä todellakin oli rauhallista ja hiljaista. Meillä todellakin on rauhallista ja hiljaista viitenä päivänä viikossa, muutaman tunnin. Koska nykyään meillä asustaa kolmasluokkalainen, ekaluokkalainen, eskarilainen, kerholainen, taapero ja vauva. Ette kuulkaa uskokaan kuinka ihmeellistä on, kun puolet lapsista viettävät osan päivää jossain muualla.

Meillä on siis koulujen alettua koittanut ihan uudenlainen arki. Sulo aloitti esikoulun tutussa kyläkoulussa. Eino aloitti ekaluokan ja Aino siirtyi (jo!) kolmannelle luokalle. Kun he hyppäävät aamulla taksiin, minä jään kolmen pienimmän kanssa kotiin. Hillaa en oikein osaa edes vielä laskea lapseksi, koska hän ei tappele eikä sotke JA Toukosta ja Liinasta on kuoriutunut ihan suhteellisen siedettäviä tenavia nyt, kun päivät ovat rauhallisempia eikä muuttuvia tekijöitä ole niin montaa. Voin siis ajoittain kuulla jopa omat ajatukseni! No joo, kyllähän heidänkin kanssaan tekemistä riittää ja illat kompensoivat tehokkaasti aamupäivien rauhallisia hetkiä, mutta silti, ah autuutta. Kolme hurraa-huutoa Suomen koulusysteemille ja maailman parhaalle kyläkoululle.

Arki on tuonut tullessaan myös harrastukset. Pitkän kesäloman jälkeen lapset odottivat niiden alkamista kuin kuuta nousevaa ja täytyy kyllä itsekin myöntää, että vaikka meidän arkirytmi on astetta hurjempi, oli minullakin sitä jo vähän ikävä. Eikös sitä niin sanota, että arki on riittävän hyvää kun sitä lomalla kaipaa? Tai jotain sinne päin. Vaikka keväällä sitä oli ihan innoissaan kun koulut ja harrastukset jäivät lomalle, elokuun lähestyessä odottaa jo, että arkeen tulisi joku rytmi ja järjestys. 

Ainolla alkoi tutut pianotunnit ja jumppa ja parin viikon päästä hän aloittaa näytelmäkerhon. Se sopii hänelle kuin nenä päähän, sain nimittäin kesän aikana katsella "muutaman" esityksen ja toivon, että esiintymistä rakastavat tyttö viihtyy siellä hyvin. Eino aloitti jääkiekon kolmen päivän jääkiekkoleirillä ennen koulun alkua ja syyskuun puolella harjoitukset pyörähtävät toden teolla käyntiin. Jalkapalloharjoitukset puolestaan jäävät pois varmaan sitten, kun jäävuoroja on viikossa kahdet. Sählyäkin Eino odottaa jo kovasti. Ja seurakunnan poikakerhoa. Sulo seuraa isoveljen jalanjälkiä, tosin hän ei vielä tänä kesänä päässyt jääkiekkoleirille, mutta samoissa jääkiekkotreeneissä hän alkaa tänä syksynä käydä. On muuten älyttömän kätevää, että pojat ovat saaneet pelata kesän jalkapalloa samassa joukkueessa ja saavat pelata samalla tavalla myös jääkiekkoa, se helpottaa kuskaamista aika tavalla. Toukolla oli tänään ensimmäinen kerhopäivä - vihdoin ja viimein, ei niitä öitä ollakaan laskettu kuin ehkä kaksi kuukautta. :D Lisäksi Touko odottaa jo kovasti muskarin alkamista, ilmoitin Ainoa ja Einoa lukuunottamatta koko sakin sinne. Touko haluaa jatkaa myös jääkiekkokoulussa, saas nähdä tuleeko hänestä yhtä innokas kiekkoilija kuin isoveljistään. Liina ja Hilla pääsevät siis myös muskariin, muuta sitten ei tarvitakaan: talven aikana he saavat varmasti aimo annokset kulttuuri- ja liikuntaelämyksiä kun kulkevat isompien sisarusten harrastusjutuissa mukana. 

Vaikka meidän perhekalenterista ei montaa ihan täysin tyhjää päivää kuukaudessa löydy, on meidän arki oikeasti ihan tosi kivaa (ketäköhän tässä yritän vakuuttaa..:D). Lapset saavat tehdä mitä tykkäävät ja mitä osaavat - tämä periaate edellä meidän on mentävä joka asiassa, muuten mistään ei tulisi mitään eikä tätä kyllä jaksaisikaan kovin pitkään. Ja kyllä sitä jossain välissä itse ehtii jonkun lenkin käydä juoksemassa tai pyöräilemässä, jos ei muuten niin lasten kanssa. Siinäkin on vaan oltava asenteen kohdillaan. ;)

Alunperin ajattelin kertoa Hillankin tarkempia kuulumisia, mutta tämä arkisepustus venähtikin näin paljon. No, jätän sen huomiseen (nyt mantraan koko yön ja huomisen, että "muista kirjoittaa, muista kirjoittaa.."). Joten siis, huomiseen te siellä, onpa kiva että olette jaksaneet roikkua mukana. <3



4 kommenttia:

  1. Kiva kun kirjoitat taas!
    t. blogistasi tykkäävä viiden lapsen äiti

    VastaaPoista
  2. Kiva kun kirjoitat! :) arki kuulostaa täydeltä, mutta niin jotenkin elämältä. Täyteläiseltä ja rikkaalta. Jos vain kerkiät niin useamminkin lukisin mielelläni arjestanne :)
    T. Äiti kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tosi kiva kuulla. :) Täyteläinen on kyllä hyvä sana kuvaamaan meidän päiviä, koitankin nyt tkaiken tämän täyteläisyyden keskellä jaksaa kirjoittaa useammin. :)

      Poista