keskiviikko 30. elokuuta 2017

Maailman onnellisin vauva

Meidän Hilla, hän on maailman onnellisin. Kuinka monella on viisi hyssyttelijää ja tutin tuojaa kun päästää pienenkin inahduksen? Kuinka moni pääsee huristelemaan pöydäksi ja tuoliksi taitetulla "syöttötuoliautolla" ympäri kämppää, täysillä? Kuinka moni saa mutustaa salaa karjalanpiirakan jämää tai pizzan palaa pöydän alla? No ei kovin moni muu kahdeksan kuukauden ikäinen vauva. Meidän Hillapas saa, koska on niin ovela, ettei päästä ääntäkään siinä kohtaa kun on bongannut jonkun herkun lattialta. Äkkään hänet pahanteosta vasta kun huomaan hänen poistuneen näköpiiristä hipihiljaa. :D

Hilla täytti viime viikolla kahdeksan kuukautta. Hän on aivan ihana ja mahtava tyyppi, tyytyväinenkin vielä kaiken hyvän lisäksi. Hilla konttaa jo melkein, hänellä on melkein kaksi hammasta ja hän melkein kestää pitkän eron äidistä. Hilla on myös aika tarkka siitä, kenen sylissä hän on ja tässä kohtaa tuntuu, että hän vierastaa meidän lapsista ehkä voimakkaimmin. Tai sitten olen vain unohtanut muiden tämän vaiheen. Hilla nauraa isoon ääneen sisarusten jutuille ja kaivelee mielellään lego-laatikoita. Hänessä on myös sellaista Liina-siskomaista "jättiläisvauvan hyökkäys"-tyyppiä, mutta vielä hetken isompien lasten projektit ja rakennelmat saavat olla Hillalta rauhassa pöydillä ja tasoilla. 

Oikeastihan Hillan ruokavalioon ei todellakaan kuulu pizzat tai karjalanpiirakat, vaan viimeiset pari kuukautta hän on syönyt vauvoille tarkoitettuja kiinteitä ruokia: puuroja, soseita ja hedelmiä. Suurimman osan hedelmistä ja marjoista hän syö "itse" ja vaikka en olekaan mikään vannoutunut sormiruokailun kannattaja, on se pientä sotkua lukuunottamatta todella kätevää: hedelmät ja pehmeät vihannekset uppoavat pieninä palasina ja marjat joko tuoreina tai jäisinä. Kun Hilla mutustelee omia eväitään itsekseen, minulla on mahdollisuus esimerkiksi syödä itse samalla. Oujeah. Yöllä Hilla herää tissille kerran tai pari ja on hän päivälläkin ihan tosi onnellinen päästessään tissille, vaikka muut ruoat maistuvatkin jo erittäin hyvin. Aamuisin Hilla tykkää nukkua pitkään.

On Hillan elämässä myös pieniä alamäkiä: muutama päivä sitten hän kolaroi otsa ja nenä edellä pihasoran kanssa ryömiessään ulkona eikä pieniltä törmäyksiltä sisarustenkaan kanssa voi välttyä. Esimerkkinä edellisen postauksen kuva, siinä Liina halaa ensin Hillaa niin mahdottoman nätisti, mutta hetken päästä Liina tuuppaa pikkusiskon nurin. Ja neuvolan kasvuseulakin hälytti Hillan kohdalla ylipainoista! Voi meidän pientä palleroista, on tainnut tissimaito maistua vähän liiankin hyvin. :D No joo, hyvähän on että seuraavat. Hillan pituuskasvu on ollut hidasta verrattuna painoon. Onneksi meidän kaikki lapset ovat olleet vauvana aika pulleroisia niin ei olla ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kuukauden päästä käymme kasvukontrollissa, nähdään sitten mille linjalle käyrät asettuvat.

Nyt taidan kömpiä tuonne tuhisevan vauvan viereen, toivottavasti on rauhallinen yö edessä.





P.s. Hilla syö oikeasti aina pöydän ääressä, tuossa yhdessä kuvassa hän syö perunaa lattialla siksi, että Touko oli ystävällisesti vienyt äkäiselle pikkusiskolle perunan kattilasta sillä aikaa kun olin liiteristä hakemassa puita. :D    

   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti